Ostin Torista maapallon kympillä. Olin pitkään etsinyt sopivaa.  Talvella meinasin jo yhden ostaa. Hyvältä näyttävä ja kohtuuhintainen pallo sai tarkemman tarkastelun jälkeen jäädä, sillä se oli viime vuosituhannelta Neuvostoliittoineen ja Jugoslavioineen. Halusin löytää kartaltani Bosnia-Herzegovinan ja Kazakstanin. Erityisesti tahdoin tietää kumpi näistä tai joistain muista maista oli pohjoisempana kuin toinen.  Myönnän, että viimeaikainen pallonhallintahaluni on perustunut vallanhimoon olla olohuoneemme valtias.  Kun kyseessä oli maantietoaiheinen kysymys milloin missäkin TV-visailussa, halusin näyttää kisatoverilleni  oikean vastauksen karttapallolta sormellani osoittamalla.

Lapsuudenkodissani oli  historiallinen, ruskeasävyinen maapallo, joka valaistuna toimi sisustuselementtinä.  Sen menetystä perinnönjaossa en harmitellut, sillä siinä maat olivat kuin suoraan Asterixin sivuilta Galliaa ja Normandiaa myöten. Oikeasti olen ajatellut, miten hyödyllistä, viihteellistä tai muuten vain mielenkiintoista on katsoa uudesti jakaantuneiden valtakuntien sijaintia toisiinsa nähden ja erityisesti mittasuhteita pallolla.  Kuinka pitkä lento onkaan Tokioon?  Onko Puola suurempi pinta-alaltaan kuin Ranska?  Kuinka kaukana meistä se kovempi pandemia nyt jyllää? Eikö näitä voi googlettaa, ihmetteli  ystäväni. Osta hyvä ihminen uusi navigaattori!

Onhan minulla  älylaitteessani koko maailma. Voin näppäillä esiin maapallon mittasuhteet ja luvut. Sieltä löytyy navigaattori, joka tyrmää vanhan kelpo kompassin kaapin kätköihin.  Känny kertoo, pitääkö jatkaa suoraan vai olenko menossa väärään. Tee U-käännös!   Osaan suunnistaa  yhtä lailla Roomasta Pariisiin kuin Raumalta Poriin.  Löydän myös Toijalan taakse.  Jos kone toimii, eksyä ei voi.  Ilman navia en meinannut enää löytää edes Tampereen Teiskontieltä taloa, mistä kymppiä heilutellen karttapalloni noudin.

Vuosia sitten lähdin työmatkalle juuri ylioppilaaksi valmistuneen harjoittelijan kanssa.  Hän kysyi minulta, itseään vanhemmalta, minkä meren rannalla Joensuu sijaitsee? Mitä ihmettä ne nykyään maantiedon tunnilla opettavat, puuskahdin nuorelle.    Edelleen mietin TV-kisailujen äärellä, miksi ihmiset niin huonosti tuntevat edes omaa maataan.  Visailut ovat uusintoja, ajalta ennen koronaa.  Tietäisivätkö nyt enemmän?

Kaikkien liikkumisrajoitusten keskellä kotimaan matkailu on lisääntynyt.  Kantapään kautta on opittu havainnoimaan lähiympäristöä.   Uusi tutkimus neuvoo ihmistä nostamaan katseensa ruudulta paikkaan, josta voi nähdä kauas,  horisonttiin.  Katse kiittää ja silmät lepäävät.  Sielunmaisemansa voi kukin löytää läheltä. Järven rannasta, harjun laelta tai koti-ikkunasta.   Yläilmoihin tähyillessään  tajuaa, että äärettömyydessä on jotain mitä ei niin vain oteta haltuun.  Avaruuden keskellä sinnittelevä pallomme kaipaa ihan jokaisen sen pinnalla tarpojan huolenpitoa. Sitä ennen pidämme huolta itsestämme, toisistamme ja yritämme ottaa haltuun koko palloamme piinaavan pandemian.

Virtaa ajassa toivottaa rauhallisen iloista pääsiäistä!

Sinnitellen kohti kesää

Raisa-Tiina Lahtinen

päätoimittaja