Tuttu viimeinen lause, mutta mistä kirjasta?  Tietokilpailujen kysymyksenä usein eteen tullut. Väinö Linnan Tuntematon sotilas on jo sukupolville tuttu ja tuon kirjan loppulauseessa kuvataan pitkän sodan päättymisen hetkeä. Sinnikkäitä sissejä, jotka selvisivät miten selvisivätkään taisteluiden kauhuista.  Aika pysähtyi hetkeksi, sodan jymy jäi vain mieliin.

Oliko ajan merkitys silloin samanlainen kuin nyt.  Viime vuosina eletty aika on täytetty niin lukuisilla asioilla ja ajan käytön vaatimuksilla, että meistä tuntuu ajan olevan kortilla.  Ennen ehti enemmän, toteaa moni ikääntyvä ja varsinkin eläkkeelle jäätyään miettii miten ei ehdi enää mitään.

Juuri nyt aika on täynnä odotusta.  Ehkä samanlaista kuin sodan aikana. Nyt sodassa on koko maailma häijyä virusta vastaan.  Tänään olin palaverissa, jossa vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat kertoivat kokemuksistaan korona-ajalta, jolloin ei pystynyt tekemään juuri mitään.  Muutama päästi kiukun valloilleen.  Aika kotona neljän seinän sisällä ei kulu.  Ajalle olisi muutakin tekemistä.  Voi kun tästä jo päästäisiin!  Tekevälle tekemätön aika on liian pitkä.

Korona-aika jäänee omanlaisekseen aikakaudeksi.  Olen jopa muutamissa yhteyksissä kuullut ihmisten kuvaavan sitä terveelliseksi pysähtymisen ajaksi.  Ihminen ja ihmiskunta ovat joutuneet pysähtymään ja huomaamaan missä mennään.  Uskotaan, että ainakin joku osa ihmisistä on tajunnut, mitä säästyy kun ei kurkota kauas.  Läheltäkin löytyy kiinnostavaa.  Osallistuin elokuussa Valtakunnallisille Kotiseutupäiville, jotka pidettiin Oulussa.   Sielläkin pohdittiin, olisiko kiinnostus kotiseutuun lisääntynyt pandemian estäessä matkailua.  Toisaalta sosiaalinen media on myös täynnä kaukokaipuuta.

Aika aikaa kutakin.

Nyt veli- ja siskokullat metsäpoluille. Puolukkasato on kuulemma kuumasta kesästä huolimatta hyvä ja sieniä on loppukesän sateella noussut.  Voi sinne metsään mennä vain rauhaa ja tyyneyttä hakemaan.

Syksyn värejä odotellen