Kevättä kohti mennään ja toivoa on paremmasta.  Olemme kohta vuoden eläneet epävarmuudessa.   Mitään ei maailmanlaajuisesti ole ikinä odotettu niin kovasti kuin rokotetta covid19-virusta vastaan.  Tasapainoilua on koettu myös terveyden ja talouden välillä.  Monet tahot ovat kärsineet ja hallitus on tukenut parhaansa mukaan saaden sekin osansa arvostelusta tehdessään niin tai näin.  Tunteet kuumenevat ja mielet ahdistuvat. Lähes kaikki vapaa-ajan tekemiset ovat rajoitusten listalla.  Miksi aikuiset pääsevät edes alkuillaksi baariin, mutta nuorille ei ole tarjolla sisätiloja edes hengailuun toistensa kanssa? Mitä  voi tehdä, kun harrastukset ovat katkolla ja tanssimaan ei pääse?

Onneksi on kirjastot.  Lukeminen kannattaa aina ja omatkin hyllyt saattavat piilotella lukemattomia lukemattomia kirjoja. Lempäälä-talon uutuuttaan hohtava kirjasto toimii vain rajoitetusti, mutta vartissa kyllä  ehtii lainaamaan.  Kannattaa tutustua PIKI-Verkkokirjaston kautta valikoimaan ja varata kirja tai useampi.   Itse sain ihmeekseni jopa uusimman Finlandia-palkitun kirjan kahdeksi viikoksi lainaan.  Anni Kytömäen kolmas teos Margarita on vielä kesken, mutta nyt jo voin suositella kirjaa.  Luonto on merkittävästi lähellä hänen teoksissaan.

Luonto on lehtemme jakoalueella myös aina läsnä ja tarjoaa mahdollisuudet liikkumiseen monella tavalla.  Suksilla, sauvoilla, pyörällä tai jalan on meidän keinomme torjua pandemian vaaroja.  Maaseutupitäjien asukkaiden onni on ympäröivän luonnon ohella tilassa ja avaruudessa.  Ei ole vaikeaa pitää kahden metrin turvaväliä, eikä luonnossa tarvitse varustautua maskein.  Metsässä samoilu tekee hyvää mielelle ja vähän reippaampi kulkeminen vahvistaa koko kehoa.   Vahvuutta tarvitaan sinnittelyyn.  Jaksaa, jaksaa..

Vuoden koronakamppailu on lisännyt myös lähipalvelujen käyttöä.  Niitä on tuettu joko “pakosta, kun ei ole muuallekaan voinut matkustaa”  tai sitten haluttu auttaa oman lähiympäristön yrittäjiä.  Emme ole Suomestakaan vieneet matkailueuroja kuin murto-osan  siitä, mitä vuosien ja vuosikymmenten aikana olemme maailmalla niitä kuluttaneet.  Kotimaan matkailu kiittää tästä, varsinkin jos  vielä toisen lomakauden pääsemme edes Suomea kiertämään.

Asuin aikanaan pääkaupunkiseudulla lähes 20 vuotta, mutta kävin vasta sieltä muutettuani ensi kerran Helsingin kaupunginmuseossa.  Kun kevään ja kesän kuluessa oman kylän museot avataan,  kannattaa aloittaa matkailu niistä ja muista lähiseudun nähtävyyksistä.  Akaa, Urjala, Valkeakoski, Vesilahti ja Lempäälä ovat lähellä ja kun ne tuntee, on jo viittä viisaampi.

Entäpä sitten ne rokotukset?  Kauanko niitä pitää odottaa?  Yksi lempääläinen facebook-kaveri laittoi  profiilikuvaansa rinkulan, jossa luki “Rokotettu Covid19 vastaan” .   Peukutin iloisena.  Toivoa siis on tai oli vielä viime viikolla. Tällä viikolla ovat tiedotusvälineet rummuttaneet koronarokotteiden toimitusten hidastumista.  Yhden rokotteen epäiltiin toimivan heikosti yli 65-vuotiailla, mutta se oli onneksi uutisankka. Kuntien verkkosivuilla pahoitellaan, että rokotuksia joudutaan keskeyttämään, aikoja ei voida nyt antaa.  Toivo kesän festareista ja perhejuhlista piiloutuu epävarmuusverhon taa.

Ehkä pitää parempia uutisia odotellessa kömpiä sinne kirjastoon ja lainata joku matkakirja, vanha kunnon Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä.  Sen reissun jälkeen voi jo päivä paistaa täälläkin.