Pääte  -nen sanan lopussa soveltuu moneen eri käyttöön.  Sen voi liittää  yleiskielen substantiiviin, kuten muru>murunen,  lapsi>lapsonen tai  tuuli>tuulonen. Tällainen diminutiivikäyttö merkitsee yleensä pienennystä tai hellittelyä: pieni  leipä  =  leipänen  tai  hellyttävä lapsi = lapsonen.

Samalla päätteellä luodaan myös kieleemme paljon  substantiiveja, jotka ovat erisnimiä.  Etenkin sukunimiä on kymmenittäin, joissa on  pääte  -nen lopussa.  On Virtasia, Lahtisia, Järvisiä ja Niemisiä, joissa alkuosa on yleisnimi.  Lisäksi on Heikkisiä,  Pekkasia, Toivosia ja Mattisia, joissa alkuosan  etunimeä  on jatkettu  päätteen avulla. Näin on luotu erisnimestä vielä pidempi erisnimi, kun etunimestä on johdettu sukunimi.

Jos kantasana loppuu i-kirjaimeen, voi samalla päätteellä muodostaa adjektiiveja. Maasto voi olla mäkinen ja taistelu verinen.  Jos kantasana loppuu johonkin muuhun kirjaimeen, tarvitaan päätteen edelle usein i-vokaali, kuten sanoissa  rautainen,  rosoinen tai  syksyinen. Pidemmät adjektiivi- tai substantiivijohdokset, jotka on muodostettu  lisäämällä kantasanaan   -lainen tai -läinen  ovat myös tuiki tavallisia.  Näitä ovat esimerkiksi  kansalainen, kaupunkilainen, sysmäläinen tai hämäläinen.

Kun pääte -nen lisätään kantasanaan, joka on verbi, verbi muuttuu potentiaalimuotoon ja ensimmäiseen persoonaan.  Soittanen  merkitsee:  on luultavaa tai mahdollista, että soitan, mutta en lupaa aivan varmasti, että niin tapahtuu.  Kieltänen tarkoittaa: ehkä kiellän.  Joskus sukunimiä syntyy hauskasti  tälläkin logiikalla:  Varonen, Sallinen  ja Kiljunen  esimerkiksi.

Toisinaan sanan hauskuus tulee vastaan kaksoismerkityksen kautta.  Olen joskus miettinyt, millaista olisi elämäni ollut, jos työkavereina olisivat olleet Maija Naaranen ja Veikko Uronen.  Joku olisi kävellyt työpaikalle ja kysynyt, voisiko tavata Naarasta, Urosta tai Koirasta.

Diminutiivi eli deminutiivi eli pienennysmuoto on mahdollista ilmaista muillakin loppupäätteillä kuin -nen.  Pieni lampi voi olla lampare ja sitä pienempi määrä vettä  pelkkä lammikko.

Sanat, jotka kirjoitettuna näyttävät samoilta, voivat tarkoittaa eri asioita.  Sellainen on esimerkiksi palanen, joka voi tarkoittaa pientä palaa tai palaa-verbiä potentiaalimuodossa, tai kitunen, joka yleissanana voi tarkoittaa samaa kuin kidus tai  olla johdos kitua-verbistä.

Nenittelyllä voidaan luoda monia merkityksiä.  Myös itse nenittely on sanana monimerkityksinen.  Kolttasaamelaiset  hierovat neniä tervehdyksen tai  hyvästellyn  merkiksi eli nenittelevät toisiaan. Nenittely voi olla muussakin tilanteessa ja muuallakin  intiimiä hellyyden osoitusta.  Mutta se voi olla toisinaan koppavuuden, ivan ja pilkan muoto, jos joku haluaa olla toista kohtaan nenäkäs. Vaikutus voi olla lopulta päinvastainen;  pilkkaaja voi saada itse nenilleen, tulla nenästä vedetyksi tai saada pitkän nenän.

Matti Koiranen

Emeritusprofessori