01.04.2021
PERIMMÄISTEN KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ
Monesti on hyvä kyseenalaistaa vakiintuneita käsityksiä ja jopa itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita. Esimerkiksi jos huomaa jonkun päästävän sammakoita suustaan, kannattaa selvittää, mistä ne sammakot ovat sitä ennen keskustelukumppanin suuhun joutuneet.
Parempi pyy pivossa, niin väitetään, mutta missä se huonompi pyy sitten on? Onko tuokaan vanha viisaus selvää pässinlihaa? Ja jos se sitä on, onko koskaan nähty pässinlihaa, joka on humalassa tai muuten epäselvää?
On myös syytä kysyä, miksi potut pitäisi maksaa pottuina? Mikä hyöty sellaisesta kaupasta ja maksutavasta olisi?
Psykologilta voisimme yrittää kysyä, miksi Apponen on auki, Ilkonen on alasti ja miksi Sepponen on selällään? Noinhan helposti väitämme vakaumuksen tai kokemuksen syvällä rintaäänellä. Voiko rintaääni edes olla matala?
Jos ottaa ohraleipä, ravintoterapeutti osaa kertoa, kannattaako se jauhaa tuusan nuuskaksi. Onko tällainen nuuska terveellistä? Vai onko se myrkyllistä? Jos epäilemme, että nyt se myrkyn lykkäsi, ei asiaa kannata jättää sillensä. On tarpeellista kysyä, mikä tai kuka lykkäsi ja minkä myrkyn.
Voimainsa tunnossa kannattaa tuusan nuuskan sijasta niellä ylpeytensä. Jos se auttaa uuteen iskuun, voi lyödä lekkeriksi, lössiksi tai jopa läskiksi. Silloin ei käy ylikierroksilla. Mutta samalla nousee pintaan uusi kysymys, kuinka huomaa käyvänsä alikierroksilla. Jos Jansson sitä vastoin haluaa lyödä jonkun ällikällä, kannattaa kysyä, kykeneekö hän vastustamaan kiusausta.
Nasta laudassa ei ainakaan ajeta alikierroksilla. Pitääkö olla naula ja lankku, jos halutaan vielä enemmän kierroksia? Muuttuuko ajaminen silloin niin nopeaksi, että kyyti on kovempaa kuin leppäkeihään lentäminen? Miksi juuri lepästä tehty keihäs lentää niin hyvin?
Moni asia voi mennä mönkään tai päin Prinkkalaa kerta toisensa jälkeen. Miksei kukaan muista kertoa, onko joku tai mikään tullut takaisin möngästä tai Prinkkalan suunnasta?
Jos totiselle torvensoittajalle on lyöty luu kurkkuun, voiko hän sen jälkeen soittaa edes suutansa? Voiko juontaja televisiossa juontaa juurensa? Onko viisampaa antaa myöten kuin periksi? Miksi kukaan haluaisi olla sukat makkaralla, jos sukkien suoristaminen on helppo nakki? Kenties jopa helpompaa kuin käärmeen työntäminen pyssyyn, vai onko?
Jos sovellamme positiivista ajattelua yleensä kielteisesti ilmaistuihin asioihin ja olemme reilusti eri mieltä, voimme ajatella, että kunnian kukko laulaa, että joku on häävi tai hääppöinen ja että itku auttaa markkinoilla. Mutta mistä tiedämme, että näin voi olla? Jos ei olekaan, voimme joutua häpeämään silmät päästämme. Kannattaa siis epäillä ja kyseenalaistaa.
Matti Koiranen
Emeritusprofessori